Chiang Mai

Odotimme keskiviikoilta ehkä liikaa. Aurinko ei vieläkään paistanut, sää oli pilvinen ja kolea. Turhaan yritimme löytää aamiaispaikkaa kohmettuneesta, yleensä niin hyväntuulisesta Phayaosta. Lähdimme matkaan majapaikan pikakahvien turvin.
Parinkymmenen kilometrin jälkeen ylitimme vuoren ja ajoimme pilvessä jälleen ilman mainittavaa näkyvyyttä. Alas toiselle puolelle päästyämme aloimme etsimään aamiaispaikkaa.

Lukuisten yritysten jälkeen päädyimme bensa-asemalla olevaan Black Canyon -kahvilaan, josta sai ihan mainion aamupalan. Tarjoilijalla oli toppatappi, karvahattu ja huppu tiukasti lakin ylitse. Täällä siis oli edelleen kylmä.

Seuraava taukopiste oli kuuma lähde. Keitimme aamiaismunat koreissa, jotka laskimme lähteeseen – kymmenen minuuttia viiriäisen munia ja viisitoista kananmunia.
Tie alkoi olla kuiva ja mutkittelimme leveää tietä kohti Chiang Maita. Viimeiset kilometrit tutussa ruuhkassa ja pyörien palautus Popille. Kaatumisesta tuli reilun 14000 bahtin korvaus maksettavaksi.
Päivi, Sinikka, Pertti ja Timo lähtivät hotellilleen, Puki lähti lentokoneella lasten luo mummolaan ja minä majoitun tuttuun Smile Guesthouseen – parempiakin alkaa löytyä samaan hintaan.

Kilometrejä matkalle kertyi 1460 vaikka osa jäikin ajamatta. Samasta syystä arviolta vain noin 3000 mutkaa.
Illalla menemme vielä syömään päättöpäivällisen perinteikkääseen Riverside-ravintolaan Ping-joelle.

Siirtyminen sateessa

Tarkkojen sääkarttatutkimusten jälkeen olin päätynyt siihen, että ajamme Chiang Khamista Phayaoon yhteen putkeen keskipäivällä, jolloin sade on heikoimmillaan.

Aamun hitaan aamupalan ja respan tytön autolla tehdyn apteekkiretken jälkeen pakkasimme ja lähdimme ajamaan sateeseen.

Se ei ollut kivaa. Ajohanskamme olivat aurinkoa varten, joten 27 kilometrin ajon jälkeen saimme eräältä bensa-asemalta muovipusseja käsiimme. Päivin sadetakki oli repeytynyt rekkaa ohittaessa, joten Päivi vaihtoi uuden ja tällä kertaa kesäisen ajotakin alle.
Loppumatka meni paremmin, sade loppui ja löysimme tutun majapaikan. Tällä kertaa meille annettiin oma talo, jossa ei ollut hienoja näkymiä, vaan pienet huoneet, mutta muuten varmaan ihan ok.

Söimme läheisessä trendikuppilassa ja löydettyämme juomakaupan vietimme loppuillan aikaisempien GT-matkojen videoita katsellen – mistä kaikesta jäimme tällä kertaa paitsi.

Chiang Kham

Olimme jumissa Chiang Khamissa, tässä pienessä kaupungissa, jolla ei ole mitään tarjottavaa länsimaalaiselle turistille, ei vaikka päivä ei olisi ollut kylmä ja sateinen.
Löysimme aamulla nuudelipaikan aamiaista varten. Sinikka, Päivi ja Timo kävelivät Tescoon ostamaan sadetakkeja ja hiustenkuivaajia selviytyäkseen loppumatkasta ja kuivatakseen varusteensa. Tescosta he pääsivät sateen yllätettyä hotellille jälleen ystävällisen thaimiehen kyydissä.
Minä hyödynsin päivän työasioissa, olin M.A.D.in maanantaipalverissa, päivitin hinnastoa, luin sähköposteja ja katsoin Esa Saarisen luennon, jolle en päässyt tämän matkan vuoksi.

Illalla söimme samassa ravintolassa, mutta muut olivat käyneet lounaalla, joten urakka jäi valtaosin Pukille ja minulle. Ruoka oli hyvää isossa kylmässä ravintolassa, jossa oli meidän lisäksemme vain kaksi asiakasta, trubaduuri ja tarjoilija.

Sade

Sunnuntaiaamu aukeni kauniina peloistamme huolimatta. Söimme hotellin buffet-aamiaisen ja lähdimme liikkeelle. Ensin tankille.

GT eli kultainen kolmio oli ensimmäinen pysähdyspiste. Siellä oli uusi kuvauspiste, jossa kuvasimme itsemme.

Kävimme myös pienessä Opium-museossa suuren sijasta.
Seuraava pysähdys nopean viisikymppisen jälkeen Mekongin mutkassa ja sitten tutussa kissakahvilassa.

Matka jatkui ja tuulenpuuskat yltyivät. Lopulta ennusteiden lupaamat pisarat alkoivat tippua taivaalta – ensin vain pieninä kuuroina, joten rohkenimme kiivetä vuorelle. Pilvessä oli märkää ja kylmää. Näköalapaikalta ei nähnyt yhtään mitään. Näkyvyyttä oli parikymmentä metriä vastaantulevien ajoneuvojen valoihin.

Käännyimme huipulla ja pysähdyimme muutaman kilometrin päähän lämmittelemään lihakeiton äärelle.
Parikymmentä kilometriä mutkittelimme komeissa maisemissa sadepilven sisässä jäätävissä tuulenpuuskissa. Minä olin vakavasti harkinnut reissuun lähtöä t-paidassa ja shortseissa, mutta nyt vanha goretex-asu ei ollut riittävä suoja kylmän pitämiseksi loitolla. Timolla ja Päivillä ei ollut sadeasua lainkaan.

Ajoimme alas ja kurvailimme vielä viitisenkymmentä kilometriä bensa-asemalle, välillä aika vauhdikkaastikin.

Sitten alkoikin satamaan. Viimeiset 20 kilometriä ajoimme ihan umpisateessa. Chiang Khamin hotelli oli onneksi uusi, netti toimi ja suihkusta tuli kiehuvan kuuma vettä, jos osasi laskea vettä riittävän hitaasti.
Ystävällinen thaimies heitti meidät autolla läheiseen ravintolaan – mahdollisesti tämän tuntemattoman pikkukaupungin kaupungin ykköspaikkaan. Söimme ja joimme runsaasti. Jälkiruokana oli paikan erikoisuutta eli muuzumia, jonkinlaista sukijakia. Pöytään tuotiin pari saviruukkua täynnä hiiliä ja niiden päällä porisi savipata, johon itse lisättiin kasvikset ja possunlihat. Keitosta tuli herkullista ja hiileen hohkassa oli mukava lämmittää käsiä trubaduurin ja bändin viihdyttäessä yleisöä.
Ruoan ja juomien loputtua myös sade piti taukoa ja kävelimme kuralammikoiden yli kaikkien hotellille nukkumaan. Huomenna emme ehkä lähtisikään eteenpäin. Kylmässä sateessa, liukkaassa vuoristossa ilman kunnon sadevarusteita. Ohjelmassa olisi uintia vesiputouksessa, hyvin kapeilla korkealla kiipeilevillä vuoristoteillä maisemien ihailua, moottoripyöräilyn huippunautiskelua. Siitä mistään ei tulisi yhtään mitään...

Onnettomuus

Perjantaina oli tarkoitus ajaa uutta reittiä Burman rajaa nuollen Mää Tängistä Mää Saloongiin. Alku menikin hienosti lähes suoraa tietä. Tankkauksen ja pienen juomatauon jälkeen lähdimme nousemaan ylös. Aika pian sattui pieni onnettomuus kun Pertti ajoi ulos mutkasta ja pyörän jäähdytin meni rikki.

Täytimme jäähdytintä vedellä ja neuvoja kysellen etappi etapilta lopulta löysimme Fangista jäähdytinkorjaamon. Reilun tunnin eli nuudelitauon jälkeen jäähdytin oli kunnossa ja matka jatkui – nyt kuitenkin suoraa eli päätietä vuoristomutkien sijasta.

Viimeiset 13 kilometriä olivat kuitenkin tuttua vuoristomutkien juhlaa ja pian olimmekin perillä. Kävimme vielä temppelillä, jonne johtaa ihan uskomaton taivastie.

Lopulta majoituimme kiinalaiseen hotelliin aivan mahtavalla näköalalla. Söimme hotellin ravintolassa kiinalaista eli lihaisampaa ruokaa ja pelasimme pöydänpyöritystä.

Burma

Söimme aamiaisen hotellin terassin näköaloista nautiskellen. Pakkasimme ja olimme jälleen tien päällä ja nyt myös vuorten päällä. Ajelimme vaihtelevan levyisiä, välillä hyvinkin kapeita vuoristoteitä Burman rajaa nuoleskellen.

Ylös, alas, oikealle, vasemmalle ja näiden erilaisia kombinaatiota. Välillä ihan slalomia muistuttavaa mutkittelua. Passeja ei rajavartijoiden tarkistuspisteillä tällä kertaa kyselty.

Päästyämme perille tuttuun hotelliin aivan rajan tuntumassa, vaihdoimme vaatteet, otimme passit ja marssimme Burmaan.

Rajamuodollisuudet sujuivat lähes sujuvasti. Söimme thaimaalaisen lounaan Thaichilekissä ja shoppailimme – Burmasta löytyy paljon, siis paljon, kaikenlaista halpaa tavaraa ja kaikenlaisia piraatteja.

Muutaman tunnin shoppailu riitti ja palasimme Thaimaahan.
Kuuden aikoihin illalla raja menee kiinni ja pääkadulle tulliin jonottavien autojen paikalle rakennetaan yötori satoine erilaisine kojuineen, joissa myydään kaikkea, mitä thaimaalaisilla toreilla ylipäänsä myydään.
Tutustuimme toriin ja jatkoimme yhä kasvaneiden markkinakujien läpi joen rantaan. Ranta oli kuollut. Aikaisemmat eloisat, trendikkäät ravintolat olivat kiinni, eikä perinteisellä turistien ja reppureissaajien alueella ollut mitään elämää.

Kuvasimme itsemme Thaimaan pohjoisimmassa pisteessä ja kävelimme takaisin hotelliin. Hotellin ravintolassa olimme lähes ainoat asiakkaat. Joimme poikkeuksellisen edullista punaviiniä ja söimme itsemme ähkyiksi.

Norsuja ja elefantteja

Lepopäivä torstaina hyppäsimme aamulla taksiin. Taksi kyyditti meidät vauhdilla pesulan kautta norsuleirille. Olipas siellä paljon ronsuja.

Puki osti liput ja menimme leikkimään, siis kuvaamaan toisiamme, norsujen luo. Norsut nostelivat meitä kärsillään ja istuimme pareina norsujen polvilla.

Seuraavana oli hauska norsunäytös, jossa hienoin numero oli maalausnäyttelyä, jossa neljä norsua maalasi varsin vaikuttavat teokset, ei mitään roiskintaa, vaan ihan esittävää taidetta.

Lyhen oluttauon jälkeen hyppäsimme norsujen selkään ja teimme pienen lenkin joen yli, korkealle vastarannalle, alas ja jokea pitkin takaisin – noin kolmen vartin hauska kierros.

Taksi ajoi meidät juomakaupan kautta takaisin resortille. Loppupäivä kului altaalla auringossa hikoillen, sähköposteja lueskellen, facebookia päivitellään ja tätä kirjoitellen.

Niin sanottu vapaapäivä!