Odotimme keskiviikoilta ehkä liikaa. Aurinko ei vieläkään paistanut, sää oli pilvinen ja kolea. Turhaan yritimme löytää aamiaispaikkaa kohmettuneesta, yleensä niin hyväntuulisesta Phayaosta. Lähdimme matkaan majapaikan pikakahvien turvin.
Parinkymmenen kilometrin jälkeen ylitimme vuoren ja ajoimme pilvessä jälleen ilman mainittavaa näkyvyyttä. Alas toiselle puolelle päästyämme aloimme etsimään aamiaispaikkaa.
Lukuisten yritysten jälkeen päädyimme bensa-asemalla olevaan Black Canyon -kahvilaan, josta sai ihan mainion aamupalan. Tarjoilijalla oli toppatappi, karvahattu ja huppu tiukasti lakin ylitse. Täällä siis oli edelleen kylmä.
Seuraava taukopiste oli kuuma lähde. Keitimme aamiaismunat koreissa, jotka laskimme lähteeseen – kymmenen minuuttia viiriäisen munia ja viisitoista kananmunia.
Tie alkoi olla kuiva ja mutkittelimme leveää tietä kohti Chiang Maita. Viimeiset kilometrit tutussa ruuhkassa ja pyörien palautus Popille. Kaatumisesta tuli reilun 14000 bahtin korvaus maksettavaksi.
Päivi, Sinikka, Pertti ja Timo lähtivät hotellilleen, Puki lähti lentokoneella lasten luo mummolaan ja minä majoitun tuttuun Smile Guesthouseen – parempiakin alkaa löytyä samaan hintaan.
Kilometrejä matkalle kertyi 1460 vaikka osa jäikin ajamatta. Samasta syystä arviolta vain noin 3000 mutkaa.
Illalla menemme vielä syömään päättöpäivällisen perinteikkääseen Riverside-ravintolaan Ping-joelle.
