Sade

Sunnuntaiaamu aukeni kauniina peloistamme huolimatta. Söimme hotellin buffet-aamiaisen ja lähdimme liikkeelle. Ensin tankille.

GT eli kultainen kolmio oli ensimmäinen pysähdyspiste. Siellä oli uusi kuvauspiste, jossa kuvasimme itsemme.

Kävimme myös pienessä Opium-museossa suuren sijasta.
Seuraava pysähdys nopean viisikymppisen jälkeen Mekongin mutkassa ja sitten tutussa kissakahvilassa.

Matka jatkui ja tuulenpuuskat yltyivät. Lopulta ennusteiden lupaamat pisarat alkoivat tippua taivaalta – ensin vain pieninä kuuroina, joten rohkenimme kiivetä vuorelle. Pilvessä oli märkää ja kylmää. Näköalapaikalta ei nähnyt yhtään mitään. Näkyvyyttä oli parikymmentä metriä vastaantulevien ajoneuvojen valoihin.

Käännyimme huipulla ja pysähdyimme muutaman kilometrin päähän lämmittelemään lihakeiton äärelle.
Parikymmentä kilometriä mutkittelimme komeissa maisemissa sadepilven sisässä jäätävissä tuulenpuuskissa. Minä olin vakavasti harkinnut reissuun lähtöä t-paidassa ja shortseissa, mutta nyt vanha goretex-asu ei ollut riittävä suoja kylmän pitämiseksi loitolla. Timolla ja Päivillä ei ollut sadeasua lainkaan.

Ajoimme alas ja kurvailimme vielä viitisenkymmentä kilometriä bensa-asemalle, välillä aika vauhdikkaastikin.

Sitten alkoikin satamaan. Viimeiset 20 kilometriä ajoimme ihan umpisateessa. Chiang Khamin hotelli oli onneksi uusi, netti toimi ja suihkusta tuli kiehuvan kuuma vettä, jos osasi laskea vettä riittävän hitaasti.
Ystävällinen thaimies heitti meidät autolla läheiseen ravintolaan – mahdollisesti tämän tuntemattoman pikkukaupungin kaupungin ykköspaikkaan. Söimme ja joimme runsaasti. Jälkiruokana oli paikan erikoisuutta eli muuzumia, jonkinlaista sukijakia. Pöytään tuotiin pari saviruukkua täynnä hiiliä ja niiden päällä porisi savipata, johon itse lisättiin kasvikset ja possunlihat. Keitosta tuli herkullista ja hiileen hohkassa oli mukava lämmittää käsiä trubaduurin ja bändin viihdyttäessä yleisöä.
Ruoan ja juomien loputtua myös sade piti taukoa ja kävelimme kuralammikoiden yli kaikkien hotellille nukkumaan. Huomenna emme ehkä lähtisikään eteenpäin. Kylmässä sateessa, liukkaassa vuoristossa ilman kunnon sadevarusteita. Ohjelmassa olisi uintia vesiputouksessa, hyvin kapeilla korkealla kiipeilevillä vuoristoteillä maisemien ihailua, moottoripyöräilyn huippunautiskelua. Siitä mistään ei tulisi yhtään mitään...