Söimme aamiaisen hotellin terassin näköaloista nautiskellen. Pakkasimme ja olimme jälleen tien päällä ja nyt myös vuorten päällä. Ajelimme vaihtelevan levyisiä, välillä hyvinkin kapeita vuoristoteitä Burman rajaa nuoleskellen.
Ylös, alas, oikealle, vasemmalle ja näiden erilaisia kombinaatiota. Välillä ihan slalomia muistuttavaa mutkittelua. Passeja ei rajavartijoiden tarkistuspisteillä tällä kertaa kyselty.
Päästyämme perille tuttuun hotelliin aivan rajan tuntumassa, vaihdoimme vaatteet, otimme passit ja marssimme Burmaan.
Rajamuodollisuudet sujuivat lähes sujuvasti. Söimme thaimaalaisen lounaan Thaichilekissä ja shoppailimme – Burmasta löytyy paljon, siis paljon, kaikenlaista halpaa tavaraa ja kaikenlaisia piraatteja.
Muutaman tunnin shoppailu riitti ja palasimme Thaimaahan.
Kuuden aikoihin illalla raja menee kiinni ja pääkadulle tulliin jonottavien autojen paikalle rakennetaan yötori satoine erilaisine kojuineen, joissa myydään kaikkea, mitä thaimaalaisilla toreilla ylipäänsä myydään.
Tutustuimme toriin ja jatkoimme yhä kasvaneiden markkinakujien läpi joen rantaan. Ranta oli kuollut. Aikaisemmat eloisat, trendikkäät ravintolat olivat kiinni, eikä perinteisellä turistien ja reppureissaajien alueella ollut mitään elämää.
Kuvasimme itsemme Thaimaan pohjoisimmassa pisteessä ja kävelimme takaisin hotelliin. Hotellin ravintolassa olimme lähes ainoat asiakkaat. Joimme poikkeuksellisen edullista punaviiniä ja söimme itsemme ähkyiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti