Yö pohjoisessa on viileä ja aamu-unnilla ei käynyt kukaan. Söimme aamiaisen aurinkoisella terassilla, pakkasimme, hyvästelimme Heikin ja lähdimme.
Tankkasimme muutaman kilometrin päässä ja matka vuorten yli alkoi. Pysähdyimme jo perinteiseen kahvilaan tauolle. Komeat maisemat, mutkaiset tiet ja hevosvoimat saivat naaman virneeseen.
Jälleen suunnistin muutaman kilometrin ohi risteyksen. Tällä kertaa vieritän syyn David Bowien niskoille. Harhapätkä oli kuitenkin innostava: Tämä tie täytyy tulla ajamaan. Mutta oikea tie oli hieno sekin. Yhdellä passilla pysähdyimme juttelemaan thaimaalaisten eläkeläisen kanssa. He olivat matkanneet polkupyörillä jo 70 päivää ja tulossa Bangkokista. Huimia vanhuksia, sillä itse en tähän vuoristoon polkupyörällä ihan helposti lähtisi – täällä on varsin pitkiä ja jyrkkiä mäkiä.
Viimeinen 60 kilometriä oli legendaarinen mutkapätkä tietä 108, jonka voi ajaa niin sanotusti polvi maassa.
Majoituttuamme korjautimme kaupungin ainoalla suutarilla minun etulaukkuni ja Sinikan ajosaappaat. Kävimme katsomassa kymmenen vesiesteen takana asuvia pitkäkauloja. Ostimmepa muutaman pullon pitkäkaulojen tekemää viiniäkin.
Illalla söimme järvenrannalla ja "nautimme" paikallisen festivaalin konsertista, joka huusi thaipoppia aivan ravintolan edessä.
Illan viimeistelivät vierailu verrattain tasokkaassa viinakaupassa ja GT:t Crossroads-pubissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti